Päästöoikeuksia ei pitäisi saada ilmaiseksi
Kun vihreä siirtymä vie työpaikkoja, kehittyvien maiden yritysten esimerkiksi vaatealalla kannattaisi satsata laatuun. Niillä ei ole hirveästi vaihtoehtoja, ehkä vain se laatu ja korkeamman hinnan pyytäminen tuotteista. Laadun parantaminen olisi hyvä myös ympäristön kannalta.
Huonompaa laatua olevien ultrapikamuotiyritysten Euroopan-valloitus on sujunut niin tehokkaasti, että yritysvastuudirektiivi meni EU:ssa läpi aiemmin. Nyt se on avattu uudestaan käsittelyyn ja tässä on mahdollisuus yhdistää päästökauppa, laatu ja yritysten sosiaalinen ja ympäristövastuu.
Paikka paikan päällä
Päästökaupassa systeemiä on korjattu purkkaperiaatteella, kun epäkohtia on pyritty korjaamaan, vaikka itse asetelma pitäisi uusia.
Nykyisessä huutokauppamekanismissa valtio maksaa sille yritykselle, joka pystyy sitomaan tietyn määrän hiilidioksidia edullisimpaan hintaan. Hieman yli puolet päästöoikeuksista on lähtökohtaisesti tarkoitettu huutokaupattavaksi ja yhteensä 57 prosenttia yleisistä päästöoikeuksista huutokaupataan.
Loput eli noin puolet (43 prosenttia) päästöoikeuksista jaetaan ilmaiseksi. Päästöoikeuksia jaetaan maksutta niille päästökaupassa mukana oleville toimialoille, jotka siirtävät tuotantoa herkästi päästöjä löyhemmin rajoittaviin maihin: Ilmaiseksi voi valmistaa tuotteita, jotka on tehty raudasta ja teräksestä, alumiinista ja sementistä ja toisaalta se koskee myös lannoitteita ja vetyä sekä tuontisähköä.
Tapahtuu hiilivuotoa, kun yritykset siirtävät tuotantoaan EU:n ulkopuolelle maihin, jotka eivät ole yhtä tiukkoja päästöjen suhteen.
Päästökauppakauden (2021-2030) loppua kohden ilmaisjaon osuus vähenee ja huutokaupan osuus kasvaa. Ilmaiset päästöoikeudet poistuvat vähitellen markkinoilta vuoteen 2034 mennessä.
Euroopan komissio esitti hiilirajamekanismia, jolla asetetaan tietyille EU:n ulkopuolelta tuoduille tuotteille hiilitulleja. Tämä sen vuoksi, etteivät EU-alueen yritykset joutuisi maksamaan päästöoikeuksistaan enempää kuin kolmansissa maissa valmistavat yritykset, joiden siis ei tarvitsisi maksaa.
Uusi avaus: pisteytys
Vaikuttaa siltä, että päästökauppaa on kehitetty paikka paikan päälle, kun koko systeemi pitäisi uusia. Ilmaisia päästöoikeuksia ei saisi olla ja mekanismit ja niihin liittyvät käsitteet ovat monimutkaisia.
Ehkä tarvittaisiin jonkilainen pisteytys pelkän huutokaupan sijaan? Nyt on otettu niin sanotusti löysät pois, jatkossa tavoitteisiin pääseminen on kovemman työn takana kuin tähän mennessä. Aika on kypsä uusille avauksille.
Talouden alat saastuttavat eri verran. Jokaiselle alalle tai oikeastaan tuotteelle pitäisi määritellä päästötavoitteet erikseen sen mukaan, kuinka paljon ne saastuttavat. Eri tuotteiden hiilijalanjälki onkin jo laskettu tomaateista alkaen.
Päästötavoitteet voisi tehdä pisteyttämällä ja pisteet voisivat olla samoja riippumatta siitä, missä maassa yritykset ovat ja tuotanto tapahtuu. Toki tomaattien viljeleminen suomalaisessa kasvihuoneessa on eri asia kuin Espanjan auringon alla.
Vähiten kehittyneet maat voisivat saada pisteytyksessä helpotetun pääsyn EU:n markkinoille, mutta niidenkin pitäisi maksaa päästöoikeuksista vähän.
Mielestäni siis minkään ei pitäisi saada päästöoikeuksia ilmaiseksi. Nyt niitä jaellaan vapaasti.
Laskelmat ovat olemassa
Pisteet voisivat toimia vähän niin kuin Pohjoismainen Joutsenmerkki, jonka kriteereihin kuuluu ympäristövastuu, sosiaalinen vastuu ja laatu. Joutsenmerkittyjä tuotteita ja palveluita on Suomen markkinoilla yli 15 000 kappaletta. Kriteerit ovat siis jo olemassa.
Joutsenmerkin saavat tuoteryhmänsä vastuullisimmat tuotteet. Sekin voisi olla hyvä toimintaperiaate päästöoikeuksien jaossa. Joutsenmerkin kriteerit pyritään asettamaan siten, että vain 20-30 prosenttia tuoteryhmän tuotteista tai palveluista pystyy läpäisemään ne. Markkinamekanismi tavallaan pitää huolen siitä, että yritykset kirittävät toisiaan eettisyydessä ja Joutsenmerkki hyväksyy sitten tiukimmat.
Päästöoikeudet voisi pisteyttää samantapaisesti, yritykset kilpailisivat päästöoikeuksista keskenään ja nokkelin palkittaisiin.
Yritysten ympäristövastuu ja sosiaalinen vastuu myös tuontikaupan saralla, päästökauppa sekä tuotteiden laatu voitaisiin siis leipoa tähän sisään.
Pisteet toimisivat EU-alueen ulkopuolisille yrityksille vihreinä tulleina ja kiintiöinä ja EU:n sisällä toimiville yrityksille veroina. Toivottavasti se on juuri komission uuden Omnibus-hankkeen idea. Omnibusista on tihkunut vasta vähän tietoa.
Outi Moilala
VTM, Vapaa tutkija
